Katse kohti tulevaisuutta

Tässä sitä ollaan, loppusuoralla. Kaksi kokonaista viikkoa työssäoppimista jäljellä ja nyt voi jo alkaa nostaa katseen kohti tulevaisuutta. Nyt voi todellakin alkaa  uskomaan, että viidentoista   kuukauden matka alkaa olla lopuillaan. Aivan uskomatonta, mutta todellakin totta! 

Kun marraskuussa 2018 lähdin opiskelemaan visualistiksi, oli kaikki aika sumuista. Ensimmäinen työssäopimisen jakso myymälässä ja aivan uudenlaisien asioiden äärellä. Suoraan hoitoalalta kaupan alalle. Kyseinen seitsemän viikon työssäoppimisen ei ehkä ollut ihan sitä mitä odotin ja monta kertaa mietin, että mihin olen oikein itseni laittanut. Kuitenkin sisälläni tiesin, että tämä on matka kohti sitä, mitä haluan tehdä. 

Sanoisin, että opiskelun ensimmäiset kuukaudet menivätkin ehkä vähän sumussa. Jouduin laittaman itseäni monesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle, opetella asioita jotka eivät tuntuneet omalta. Mietin usein, että mitä sitä on tullut tehtyä? Miksi lähdin pois tutusta ja turvallisesta? 

Tämä matka on muutenkin ollut yhtä kasvamista, luopumista ja uusien asioiden vastaan ottamista. Kaikkina näinä kuukausina olen yksinkertaisesti vain oppinut asioita, joista ei ole ennen  ollut tietoakaan. Mut hei, olen oppinut ja olen todella ylpeä itsestäni. Todella ylpeä!


Koen, että olen löytänyt itseni uudella tavalla. Työnteko ei ole enää ns. pakollinen paha, vaan tykkään tästä todella. Työssäoppimiseni Stadiumissa tuntuu jopa siltä, että olen yksi työntekijöistä. Ainoa mikä asian erottaa on paidan väri 😅 Työssäoppiminen kuitenkin loppuu kohta ja tulevaisuus on auki. 

Tämä kaikki todellakin kannatti. Tunnen olevani elossa. Sisälläni palaa liekki joka odottaa mahdollisuutta roihahtaa täyteen roihuun. Oon vaan niin innoissani 😁


Haluankin nyt luottavaisin mielin nostaa katseeni kohti tulevaisuutta. 

Kuva otettu syksyllä 2019 Paimion Askalassa sijaitsevassa vesivoimalaitoksen alueella.


Elänkin tässä hieman jännittäviä aikoja, sillä olen hakenut yhtä työpaikkaa ja ollut siihen liittyen nyt kaksi kertaa haastateltavana. Kyllä joka kerta hyppää sydän kurkkuun, kun puhelin soi 😄 
Nyt ei auta kuin odotella kärsivällisesti ja toivoa parasta! 

Tähän kaikkeen mitä olen viidentoista kuukauden aikana käynyt läpi, tiivistyy mielestäni vain yksi lause: 

"If you believe in yourself, anything is possible"

Nyt oli itsellä muutoksen aika ja uskon sen myötä avautuvan uusia ovia. 
Haluan vielä sanoa, että jos ikinä mietit kannattaako lähteä kohti tuntematonta niin kannattaa! Silloin vaan tulee ottaa se pieni askel eteen ja antaa virran viedä. Lopussa sitä katsoo taaksepäin miettien, että se askel kannatti <3


-Annika










Kommentit

Suositut tekstit